Tiedättehän, miten ne ketkä ei siivoa työkseen, sanoo että ottakaa vastaan siivoustyötä kyllä sitä on tarjolla . Paras ystäväni kokeili työttömyyden koittaessa, miltä tuntuu siivota isossa firmassa, kun siitä sai pikkuisen enemmän rahaa kuin työttömyyskorvausta.

Palkat tuli miten sattuu, joskus jopa viikkoja myöhässä. Kaveri otti vuokraansa vastaan pikavippejä ettei olisi jäänyt kodittomaksi, ja makseli sitten takaisin kun palkka tuli, mikä tuli usein vielä vähennettynä kaiken maailman ihmeellisyyksillä, joita kaveri koitti tuloksetta periä. Firmassa oli naisvaltaiselle yritykselle tyypillinen

*tattadadaaa rumpujen pärinää*

johtamistason ongelma, mikä näkyi surkeana työvuorosuunnitteluna ja organisoinnin puutteena. En tiedä onko sama ongelma miesvaltaisilla aloilla, en ole itse siellä ollut, työskennellyt, mutta jokaisessa naisvaltaisessa, naispomojen yrityksessä olen kohdannut tämän ongelman. Ei osata johtaa, ja on vaan hienoa kun rinnuksilla on

kyltti "jonkun sortin päällikkö". Mutta siivouksesta; työvuorot venyivät AINA, ja yhtä kohdetta varten oli varattu tietty aika, mitä oli käytännössä mahdotonta noudattaa, koska kohteisiin siirtymistä ei oltu suunniteltu loogisessa järjestyksessä, vaan siirtymään saattoi kulua puolet annetusta siivousajasta.

Lopputuloksena huolimatonta siivousta, että ehditään seuraavaan kohteeseen, haukut sekä asiakkaalta että pomolta myöhästymisistä ja huonosta työstä. Ylityöt joita tuli aina, maksettiin satunnaisesti ja yleensä niitä ei maksettu, perusteluna oikein näppäriä työaikalakipykäliä. Taukoja ei ehtinyt pitää, koska olit aina myöhässä seuraavasta paikasta.

Ystäväni kesti yllättävän kauan, yli puoli vuotta, ja lopetti työnsä kun viimeistä palkkaa

oli odotellut kolmatta viikkoa. Saman firman työpaikkoja on tarjolla edelleen, ja ymmärrän olla hakematta. Pelkästään se, että palkka olisi pienempi kuin nykyinen päiväraha, ei ole syy. Silloin kun 1990-luvulla siivoilin kuppiloita, minulla oli kokonainen työvuoro aikaa siivota pulju. Tahti oli vapaa, pääasia että jälki oli siistiä ja tehty työajalla. Minuun,16-vuotiaaseen luotettiin täysin ja tein työni aina hyvin. Luottamus pelasi puolin ja toisin,ja

siivoustyö oli mieluista. Tekisin siivoustyötä tänäkin päivänä, jos siivoajia ei kohdeltaisi työnantajien toimesta kuin robotteja. Työ on arvokasta, miksei sitä arvosteta?

Ei kukaan arvosta sitä, jos ei yrityksen omistajatkaan arvosta.

Te ketkä olette löytäneet hyvän työnantajan leivissä siivoustyön jossa olette arvokas,olen iloinen puolestanne! Te jotka kärvistelette kusipäisen työnantajan kanssa palkkasaatavistanne, lähtekää helvettiin sieltä ennen kuin luottotiedot valuu pikavippeihin. Karenssiakaan ei ehkä tule, kun näytätte työvoimatoimistossa tiliotteen, josta näkyy että palkat tulee miten sattuu jos tulee. En kehota anarkiaan, mutta kehotan pitämään oikeuksistanne kiinni. Usein näillä veijarifirmoilla on vielä ikävä asenne liittoja kohtaan, ja oma valinta haluaako käyttää elämänsä taistelemaan oikeuksiensa puolesta työpaikassa, joka on mätä kauttaaltaan.

Kukin päättäkööt itse.